Unenpäästäjä Florian

Unenpäästäjä Florian (2010)

Unenpäästäjä Florian sijoittuu nyky-Helsinkiin, jossa vallitsevat toiset lainalaisuudet kuin meidän tuntemassamme "todellisuudessa". Eurooppa kärsii kyvyttömyydestä nähdä unia. On kuitenkin henkilöitä, jotka pystyvät avaamaan alitajunnan lukot, tarjoamaan asiakkailleen lohdullisempia unia kuin koskaan ennen. Unenpäästäjiä on erityisesti romaniväestön keskuudessa. Tämä johtaa toisaalta vainoon ja ennakkoluuloihin, toisaalta siihen, että osa unenpäästäjistä on onnistunut luomaan itselleen varsin mukavat olot.

Yksi heistä on Florian, romanianromani, joka on tullut Helsinkiin vuosikymmen sitten. Hän on luonut nahkaansa, edennyt vallan piireissä ja yöelämässä. Suurten surujen ja muuttoliikkeiden maailmassa Florian joutuu vastakkain oman häilyvän identiteettinsä ja tukahdutettujen muistojensa kanssa. Kipein niistä, haava, joka vuotaa edelleen valoa, on suhde suomalaisnaiseen nimeltä Ann-Stine.


Romaanissa mennään lähiötason maagisen realismin, scifin, tummasävyisen rakkaustarinan ja film noir –dekkarin hengessä. Se on kuvaus isien ja tyttärien, äitien ja poikien suhteesta, yksilö- ja valtiotason muistinmenetyksistä, elämästä diktatuurissa ja siitä arvotyhjiöstä, johon Itä-Eurooppa vuoden 1989 jälkeen osin ajautui. Samoin nyky-Suomesta, jossa vallitsee ceausesculaisuus ilman ideologiaa ja puoluetta: pärjäämisen pakko tai putoamisen vääjäämättömyys.

"Romaani on sekoitus dekkaria, scifiä ja rakkaustarinaakin. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin ajankohtainen pohdinta Romanian romanien ihmisoikeudellisesta asemasta Euroopan lähihistoriassa ja nykyhetkessä (...) romanien elämä on jatkuvaa muutostilaa, jonka kuvaamisessa Saxell tuo esiin myös psykologisen näkökulman. (...) Fakta ja fiktio sekoittuvat toisiinsa kuvitteellisten ihmiskohtaloiden nivoutuessa todellisiin tapahtumiin. Vaikka aihe on vakava, sen käsittely hykerryttää. Saxell kertoo historiallista tarinaa ajoittain niin mustankuivalla otteella, että sitä voisi melkein kuvailla satiiriseksi. Ceausescun aikaisen Romanian todellisuus oli kuitenkin taruakin karumpaa. Sen muistaessa nauru hyytyy typertyneiksi hymähdyksiksi. Lukijaa herätellään vähän väliä - historiaa ei tule unohtaa." (Linda Pyykkönen, Kaleva)

"Jani Saxell läväyttää lukijan silmille Euroopan takapihat ja näkymättömät ihmiset." (Vesa Sisättö, Vihreä Lanka)

Lue myös
Saija Räsäsen arvostelu Keskisuomalaisessa.

Solja Koveron arvostelu Voimassa.

Merja Leppälahden arvostelu Kiiltomadossa.

Terhi Hannulan arvostelu Turun Sanomissa.

Juho Hakkaraisen arvostelu Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa.

Ella Peltosen tekemä haastattelu Risingshadowissa.

ja katso
Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin haastateltavana Ylen Aamun kirjassa.